Liikennenäkö

Näkeminen ja liikenne

Näkö on tärkein aistimme. Noin 80 % kaikesta aistiemme keräämästä informaatiosta on näköaistin välittämää. Näköjärjestelmämme koostuu silmistä, näköhermosta sekä aivojen näkökuoresta. Varsinainen näkeminen tapahtuu vasta aivoissa, silmien toimiessa ainoastaan tiedon kerääjinä ja muuntajina.1.7.1996 voimaan tullut EU-direktiivi edellyttää näkökyvyn asianmukaista tutkimista ajokyvyn kannalta riittävän näkökyvyn varmistamiseksi. Huomiota tulisi kiinnittää näöntarkkuuteen, näkökenttään, hämäränäköön, kontrastien erottamiseen ja mahdollisiin silmäsairauksiin. Uusi ajokorttilaki astui voimaan 1.6.2011. Siinä määritellään uudet näöntarkkuusvaatimukset erilaisten ajoneuvojen kuljettajille. Optikko voi antaa todistuksen kuljettajan näkökyvystä 45-vuotistarkastuksen yhteydessä tai muulloin poliisin pyynnöstä.

Näöntarkkuus

Näöntarkkuuden yksikkönä käytetään visus-arvoa, joka ilmoittaa henkilön näöntarkkuuden mitattuna testitaululla. Normaalina näöntarkkuutena pidetään tavallisimmin visusta 1.0 - 1.5. Näöntarkkuus on suurimmillaan silmien tarkan näkemisen alueella, jolla on ainoastaan kirkkaalle valolle ja väreille erikoistuneita näkösoluja. Tarkan näkemisen alueen ulkopuolella ovat enemmistönä näkösolut, jotka toimivat hämärässä. Dynaamisella syvyysnäöllä tarkoitetaan kykyä arvioida liikkuvasta ajoneuvosta toisten ajoneuvojen etäisyyttä ja nopeutta. Autoilijan on kyettävä erottamaan kontrasteja voidakseen nähdä muut tielläliikkujat tai mahdolliset esteet. Valaistusolosuhteiden nopeat muutokset saattavat aiheuttaa häikäistymistä. Muiden valolähteiden näkyminen kertautuvina heijastuksina tuulilasissa ja silmälaseissa sekä märkä tienpinta ja likaiset silmälasit tai alikorjattu näkö vaikeuttavat näkemistä liikenteessä..

Taittovirheet

Silmän optisen järjestelmän tarkoituksena on muodostaa tarkka kuva havainnoitavasta kohteesta verkkokalvolle silmänpohjaan. Silmän oman linssin eli mykiön tehtävänä on tarkentaa näkömme katsottaessa eri etäisyyksiä. Mikäli silmien valontaitto-ominaisuudet eivät vastaa etäisyyttä verkkokalvolle, on kyseessä taittovirhe. Kauas katsovan silmän muodostama kuva ei ole verkkokalvolla vaan sen edessä tai takana. Likinäköinen silmä on liian voimakkaasti taittava ja tarkka kuva kohteesta muodostuu verkkokalvon eteen. Likinäköiset henkilöt eivät kykene näkemään tarkasti kauas. Likitaittoiset tarvitsevat miinuslinssejä taittovirheen korjaukseen. Kaukonäköisen silmän taittovoima on liian heikko ja tarkka kuva kohteesta muodostuu verkkokalvon taakse. Kaukotaittoisten kohdalla silmän oma tarkennusjärjestelmä pystyy etenkin nuorilla korjaamaan suuriakin taittovirheitä. Tämä kuitenkin kuormittaa näköjärjestelmää. Nuoret kaukotaittoiset tarvitsevat pluslinssejä. Vanhemmat kaukotaitteiset tarvitsevat pluslinssejä sekä tarkkaan kaukokatseluun että lähikatseluun. Näöntarkkuuden heikkenemistä voivat aiheuttaa silmän rakenteelliset ominaisuudet, jotka voivat olla myös perinnöllisiä, iän mukanaan tuomia, sairauksia tai häiriöitä näköhermojen ja aivojen toiminnassa. Näihin liittyvät olennaisesti myös näkökentässä tapahtuvat muutokset ja häiriöt..

Näkökenttä

Näkökentällä tarkoitetaan yhden tai molempien silmien kerrallaan näkemää aluetta. Vaakasuunnassa normaali näkökenttä kahdella silmällä katsottuna on noin 180°, josta 120° on silmien yhteistä näkökenttää. Pystysuunnassa näkökenttää rajoittavat otsa, nenä ja posket. Näkökenttä ulottuu vaakatasosta ylöspäin 50° - 60° ja alaspäin 70° - 85°, ohimon suuntaan 90° - 100° ja nenän suuntaan 60°. Silmien näkökentät menevät osittain päällekkäin, joten yhden silmän näkökenttä on n. 150°. Näöntarkkuus on erilainen näkökentän eri osissa. Keskellä sijaitseva tarkan näkemisen alue, jolla katsomme tarkkoja yksityiskohtia ja esimerkiksi luemme, kattaa koko näkökentän alueesta vain murto-osan. Muun alueen tehtävänä onkin havaita liikettä ja hahmoja sekä toimia hämärässä. Näkökentän reuna-alue onkin tärkeä informaation kerääjä etenkin liikenteessä. Erilaiset silmäsairaudet, kuten esimerkiksi silmänpainetauti tai verkkokalvon rappeuma voivat aiheuttaa näkökenttään puutoksia. Ne voivat esiintyä reuna-alueilla ollen verrattain huomaamattomia, tai häiritä keskeistä näkökentän aluetta, jolloin tarkka näkeminen häiriintyy..

Hämäränäkö

Silmien kyky sopeutua erilaisiin valaistusolosuhteisiin on hyvä. Pystymme sopeutumaan kaikkiin luonnossa esiintyviin valaistusolosuhteisiin auringonpaisteesta pilviseen kuutamoon. Tosin hämärässä valaistuksessa emme näe tarkasti, sillä tarkan näkemisen alueella on sellaisia näkösoluja, jotka toimivat vain kirkkaammassa valossa. Tottuminen erilaisiin valaistusolosuhteisiin ei tapahdu välittömästi. Hämärästä valoisaan sopeutuminen on suhteellisen nopeaa kestäen noin minuutin. Toisinpäin prosessi on hitaampi. Hämäränäkö voi heikentyä sairauden seurauksena, jolloin sopeutuminen alhaiseen valaistustasoon on hitaampaa tai saattaa lakata kokonaan. Liikenteessä emme käytännössä joudu luopumaan tarkasta näkemisestä pimeäänkään aikaan, sillä ajovalot takaavat ainakin lähietäisyydelle riittävän valaistustason. Ongelmaksi pimeässä ajon tekeekin valaistustasojen suuri vaihtelu pimeän ympäristön ja ajoneuvon valojen valaiseman alueen reunoilla. Tämän vuoksi lumisella tiellä on täysin pimeässäkin helpompi ajaa kuin syksyn sateilla. Lumi tasoittaa valaistuseroja heijastaen auton valoja laajemmalta alueelta. Jokaisen tielläliikkujan tulisi ottaa itse vastuu omasta näkemisestään huonoissa valaistusolosuhteissa..

Silmälasit

Liikenteessä käytettävien silmälasien tulee olla kevyet, tukevat ja kasvoilla hyvin istuvat. Koska näkemisen täytyy olla mahdollisimman esteetöntä, suositellaan ohuita kehyksiä ja kapeita aisoja sekä mahdollisimman suuria linssiaukkoja. Liikenteessä häiritsevää häikäisyä ja heijastuksia voidaan poistaa tehokkaasti silmälasien erikoispinnoitteilla. Tällä tarkoitetaan linssien pinnoittamista heijastuksia estävällä kalvolla. Nämä linssit läpäisevät valoa paremmin kuin käsittelemättömät linssit, jolloin kyky nähdä hämärässä paranee. Ajolaseja valmistetaan myös näkemistä parantavilla erityisillä suodatinpinnoilla..

Hyvä näkeminen antaa aikaa

Pystyäkseen kääntymään oikeasta risteyksestä ja voidakseen ryhmittyä oikealle kaistalle riittävän ajoissa on kyettävä lukemaan opaskilpiin kirjoitettua tekstiä. Tällöin hyvä näöntarkkuus antaa enemmän aikaa ennakoida ja toimia muuta liikennettä vaarantamatta. Huolehtimalla siitä että näymme ja näemme liikenteessä, voimme osaltamme parantaa yhteistä liikenneturvallisuuttamme. Näössä tapahtuvat muutokset tapahtuvat usein huomaamattomasti: totumme katselemaan epätarkkaa maisemaa emmekä huomaa pienten yksityiskohtien vähitellen katoavan. Käymällä säännöllisesti tutkituttamassa näkönsä ja silmälasiensa kunnon, voi varmistua siitä, ettei itse ole vaarantamassa muiden turvallisuutta liikkuessaan liikenteessä. Niin ajat kuin näet!.

Lähde: www.optometria.fi